Kesä- ja syysrunojani

[merenaalto]

Se löytää

Se virtaa hiljaa
kuin kysyen, tietä etsien
ja aavistaen sen kaiken.

Se lupaa sanoitta,
se vakuuttaa kauneudellaan.
Se löytää sinisen meren.

>



02.09.2009

[merenaalto]

Hengitys puutarhassa

Portilla hiljaisuus,
pihassa rehevä ruoho.

Pensaat ihania
marjoja punaisenaan.

Sinun hengityksesi kaikkialla,
hymysi auringonkukkasissa.

Portaissa lahoava kaide,
pelkään, että taas putoan.>



27.08.2009

[merenaalto]

Ystävyyden hetki

Keskellä ihmisjoukon
hetki, rauhaisa, yhteinen
on niin onnellinen
syke lämmin kahden sydämen.

Sydän sykkii samaan tahtiin,
puhuu sielustaan sanojaan,
ja niitäkin, joita toinen odottaa,
toinen lauseen aloittaa ja
toinen sen loppuuun jatkaa.

Ei sitä sammuta mikään,
ei katseet eikä puheet,
ei liikenteen ahdistava melu.
Se vain surun pyyhkii
silmistä hiljalleen pois.


>


Ystävyysruno taas....

25.08.2009

[merenaalto]

Lämpimiä väreitä

Silmissäsi ilon säteitä,
väreitä helliä lempeitä,
katseita suoraan sydämestä.

Nuo ruskeat renkaat
lämpöä hehkuvat,
ystävyydeestä puhuvat.

Ja voi miten se lämpö
tarttuu kiinni minuun.
Olen kiintynyt sinuun.

Synkkä yökin taas loistaa,
silmiesi valon toistaa.
Pahan mielen aina poistaa.